Pirkkalaiskirjailijoiden toiminnan tavoitteena on innostaa ihmisiä lukemaan ja tuoda kirjailijoita lähemmäksi lukevaa yleisöä. Tämä blogi on avoin foorumi Pirkkalaiskirjailijat ry:n jäsenille. Sen kautta haluamme antaa lukijoillemme näköalan kirjailijan arkeen ja juhlaan.

tiistai 18. elokuuta 2009

Kanootin kapean vesille työnsin


Pirkkalaiskirjailijoilla oli torstaina 6.8. opettavainen ilta Tempon kattoterassilla, kun loistava luennoitsija Helmiina Kauhanen tuli puhumaan meille aivoista ja luovuudesta. Muistiinpanovihkoset kotiin unohtaneen kirjailijan muisteloista syntyi jälkikäteen pienimuotoinen kooste, jossa mielikuvitus ja mielleyhtymät kohtaavat joitakin esitettyjä faktoja:

”Laittaessaan päänsisäisen kaaoksen ja hajaannuksen tilan järjestykseen kirjailija kehittelee vasemmalla aivopuoliskollaan analyyttistä ja loogista kieltä, mutta oikealla puoliskollaan hän maalaa tunteiden musikaalisia kokonaisuuksia. Jos stressi ei yllätä kesken luomisprosessin, vimmainen kirjailija luo kahdessa vuodessa kirjan, jota myydään kirjakaupassa 27 eurolla.
Valitettavasti kirjailija kuitenkin masentuu, kun hänelle tilitetään kolmestasadasta myydystä kirjasta kustakin 2,6 euroa. Silloin hänen kallonsa sisäiset soutuveneen lailla käyttäytyvät synopsikset lakkaavat pitämästä toisiinsa yhteyttä, ja niin vain käy, että kirjailijan rannoilla on tosi rauhallista.
Tässä vaiheessa kirjailija suuntaa askeleensa Kauppahalliin, josta hän ostaa E-Epaa virkistääkseen veneittensä lipumista vaienneissa aivoaalloissa. Mikäli kirjailija on saanut apurahaa Taiteen keskustoimikunnalta, hän voi myös hankkia soutuveneeseensä melan tai perämoottorin. Jos hän sijoittaa apurahansa menestyksekkäästi lottoon, hän voi ostaa jopa risteilyaluksen tai jäänmurtajan!
Parhaimmillaan kirjailija kuitenkin selättää masennuksen ja stressin, välttää pahimmat karikot ja virittyy jälleen luovuuteen ilman perämoottoria, kadottaa ajantajunsa ja kirjoittaa ihmisestä, joka on pääasiassa tyhjyyttä ja välimatkoja ja alkoholille altista maaperää. Kirjan luonnosteluvaiheessa prosaisti keksii naapurin Penaa läheisesti muistuttavan päähenkilön, jolle tulee ryypätessä kova jano. Kirjailija miettii, onko romaani syytä huipentaa kohtaukseen, jossa päähenkilö unohtaa juoda vettä ja tekee laskuhumalassa henkirikoksen.
Mutta kirjailija ei halua kirjoittaa dekkaria vaan selviytymistarinan, jossa päähenkilö ryyppää paljon, mutta juo runsaasti vettä ja muistaa kännissäkin syödä kohtuullisesti. Näin ollen päähenkilö on hyvä ja potentiaalinen aviokumppani, koska ei tapa ketään kännissä puolihuolimattomasti. Kirjailijan aivoja virkistää positiivinen informaatio siitä, että myös kirjailijalla on mahdollisuus saavuttaa edellä mainittu harmonian tila.
Pitkän ja uuvuttavan kirjoitusprosessin jälkeen kirjailija hellii muusansa silittämällä ja paijaamalla. Se on aivojen mielestä mukavaa, sillä kosketus edistää kaikenlaisten veneiden kulkua niin sisävesillä kuin avomerelläkin.”
(kuva: Katariina Romppainen)

torstai 13. elokuuta 2009

Kaupungin sydän sykki rumpujen tahtiin




(valokuvat: Tuija Välipakka)


Tapahtumien yö, Tampereen Keskustori, 6.8.2009

Kaupunki nielee sinut, ellet keksi koko universumia uudelleen,
kaupunki nielee sinut, märän asfaltin silmänurkassa pikikyynel.


Olipa harvinaisen messevää olla pirkkalaiskirjailija Tapahtumien yössä Tampereella tänä vuonna! Me hyppäsimme kerrankin mukaan tapahtumien virtaan tekijäryhmänä, ja loihdimme komean runoteoksen. Useita satoja katsojia kuunteli keskittyneesti, jopa haltioituneina, kun Legioonateatterin lattarirytminen rumpuryhmä La Murga esitti Palanderin talon edessä pirkkalaisten ketjurunon Kaupungin sydän.

Kaupunki on Morkku ja ratapihan peltimakasiinit ja
Erkkilän rautatiesilta, kevään ´18 massateloitusten aitiopaikka.
Se on valkomesikkä Sammonkadun postin paikkeilla,
jauhokoisa Rantasen talkkunapussissa.
Haulitorni.
Se on kirjasto, jossa emgirantti uurastaa
oppiakseen tämän kielen. Se on päivä, jona älysin:
runo voi olla muutakin kuin säkeitä mittojen korsetissa.

Kaupungin sydän on kirjailija Tuija Välipakan kokoama runosikermä, jossa on runoja kirjailijoilta Kirsi Kunnas, Kari Aronpuro, Arto Lappi, Kristiina Wallin, Maria Syvälä, Ulla Vaarnamo, Harri István Mäki, Vilja-Tuulia Huotarinen, Maire Martikainen, Niina Hakalahti, Katariina Romppainen, Jussi Rusko, Juha Siro, Kirsti Kuronen, J.K.Ihalainen ja Tuija Välipakka.

Ja alati samana, alati muuttuvaisena peilaa Näsijärvi.
Jokainen kuusi, mänty, rantakallio ja sammaleinen kivi
juuri oikealla paikallaan.
Pikkulintukonserton taustalla kumisee kaupunki.
Hirvipariskunta on nähty UKK-instituutin takana,
Kaupin metsän sydämessä.

Runoteos tuntui uppoavan upeasti yleisöön. Aplodit raikasivat ja monen mielestä runo-rumpu-esitystä olisi seurannut paljon pitempäänkin. Tästä on helppo päätellä, että vastaavanlaista taiteiden välistä yhteistyötä kannattaa jatkaa! Olisiko ideoita seuraavaan Tapahtumien yöhön?

Ja nyt yöllä sytytät rävähtämättömät valosi
karkottamaan taivaan ja sen savuisen
harmaan kuun ja tähtien kalpeat varjot
valvomaan autioita katuja, pimeitä
huoneita, uniamme
mutta et tavoita meitä, kaupunki,
olemme hyljänneet sinut,
olet yksin.

Ps. Poimin em. sitaatit sieltä täältä runosikermää, ja tunnen piston sydämessäni: Teos oli toki tarkoitettu juuri esitettäväksi eikä niinkään luettavaksi.